keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Terveisiä Wiconsinista ! - Sini Pyy, Kelkkahiihtäjä




Moip ja terveisiä lumisesta Wisconsinista vammaishiihdon MM-kilpailuista!

Täällä ruudun takana kirjoittelee Sini Pyy, 22-vuotias kelkkahiihtäjä Rovaniemeltä. Olen tällä hetkellä kilpailemassa MM-kilpailuissa Cablessa, keskellä Pohjois-Amerikan perämetsää. Tänne tulin pienen kiertotien kautta, sillä harjoittelin ja kilpailin Coloradon kalliovuorilla ja ParkCityssa Utahissa ennen tänne siirtymistäni. Kotiin palaan helmikuun alussa, ja sitten olisi tarkoitus palata politiikkatieteiden opiskelujen pariin.

Ajattelin näin alkuun hieman avata lajiani ja sitten kertoa ensimmäisen kilpailupäiväni tapahtumista kuvien kera.

Lajini on siis kelkkahiihto, jossa hiihdetään tasatyönnöllä hiihtokelkassa istuen. Luokkia kelkkahiihdossa on viisi, LW10-LW12, joista omani on LW11. Luokat määräytyvät toimintakyvyn mukaan, siten että mitä korkeampi luokka, sitä parempi toimintakyky. Jokaiselle luokalle on laskettu toimintakyvyn puutetta kompensoiva hyvitysprosentti, joka vähennetään omasta loppuajasta, ja näin pyritään tekemään kisasta mahdollisimman tasapuolinen kaikille urheilijoille. Oma prosenttini on 94%. Kilpailumatkoina minulla täällä MM-kilpailuissa ovat 12km, 5km ja sprintti. Aivan normaaleja kilpailumatkoja siis, ja kyllä sieltä ladulta ylämäkiäkin löytyy ojentajia polttelemaan aivan kiitettävästi.

Oma tieni kelkkahiihtäjäksi alkoi vammautumisestani 2010. Sitä ennen olin niin ikään maastohiihtäjä, ja kuuluin Lapin Urheiluakatemiaan, niin kuin nykyäänkin. Vammautumiseni jälkeen tiesin heti haluavani jatkaa hiihtoa, onhan se niin mahtava laji. Ensimmäisen oman kelkkani sain kesäkuussa 2013, ja samalla kelkalle kilpailen edelleen, vaikka alkuperäistä ulkomuotoa on muutettukin melkoisesti tiedon ja taidon lisääntyessä. Urani huippuhetki on tähän mennessä ollut valinta Sotšin Paralympialaisiin viime keväänä, sillä valinta tuli todellisena yllätyksenä näin varhaisessa vaiheessa urallani. 



Sitten siihen kisapäivään:

Sunnuntaina 25.1.2015 minulla oli siis ensimmäinen kisapäivä, ja matkana oli minulle etukäteen jännittävin, 12km. En ollut koskaan aikaisemmin hiihtänyt kelkalla noin pitkää kisaa, ja vähän takaraivossa mietitytti jaksankohan rankalla ladulla maaliin asti.  Kisa-aamuna nousin 6.30 ja aloin valmistautumaan aamupalalle. Aamupalalle on hieman matkaa majapaikastamme, ja minulla menee noin 5min kelailla sinne, joten aamulenkki hoitui samalla. Aamupalan jälkeen sujahdin kisapukuun ja hyppäsin bussiin kohti kisapaikkaa.

Kisasuksen valitsin jo edellisenä päivänä, joten suksitestejä ei minun ohjelmaani kuulunut. Kisapaikalla suuntasin kuitenkin tukikohtaamme voidekopille ja sieltä sitten valmentajamme Toni Myllylän kanssa lämmittelemään, testaamaan juottotaktiikkaa ja ottamaan tuntumaa latuun. Tässä vaiheessa lähtöön oli aikaa n.40min. Lähempänä lähtöä siirryin sitten lähtöpaikalle ja vaihdoin kisasukset alle. Kello 10.20,30 kisakello päästi minut matkaan ja siitä alkoi 52min kestävä taistelu kohti maalia. Kisa meni suunnitelmien mukaan, ja sijoituksekseni tuli 11. Paras arvokisasijoitus ja suoritus urallani, sekä ensimmäiset mc-pisteet normimatkalta, Jee!

Kisan jälkeen palasin hotellille ja kävin syömässä lounasta ja seurailin netti-tv:stä joukkuekavereideni suorituksia. Kaikki olivat eilen tyytyväisiä suorituksiinsa, eli hyvä päivä oli niin urheilijoiden kuin huollonkin osalta.
 
Illalla kävin isäni ja veljeni kanssa illallisella ja palasin majapaikkaamme vielä Sport Forumia varten, johon pääsin edustamaan Suomea Ilkka Tuomiston kanssa. Sport Forum on urheilijoiden mahdollisuus antaa oma mielipiteensä muutoksen alla olevista asioista, ja nyt asialistalla oli myös parahiihdon urheilijaedustajan valinta. Todella mielenkiintoinen tilaisuus siis, itsellänikin kun tulevaisuudessa kiinnostaisi urheilijaedustajana työskenteleminen.

Yhdeksän aikaan olinkin jo valmis unten maille, mukavasti takkatulen lämmittäessä.

Huomenna 27.1.2015 olisi edessä sitten sprintti, jota odotan kyllä innolla. Peukut pystyyn siis Suomen aikaan ilta kahdeksalta!

-Sini

(Kuvat : Miikka Pyy)


keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Mäkihyppääjä Eetu Vähäsöyrinki 6.10.2014


Morjes!

Täällä sitä taas viiletetää , nimittäin kohti Lahtea. Tänään oltii pystyssä jo kuuden jälkee, kun piti junaa vaihtaa Riihimäellä. On tuo yöjuna kätevä tapa matkustaa pitempiä matkoja. Tänään alkaa maajoukkueleiri. Käydään hyppäämässä viimeiset kesähypyt muovimäestä ennen, kun ruvetaan odottelemaan lumia.


Kello alkaa olemaan puoli kymmenen ja meikäläinen alkaa olee perillä. Yleensä tähän aikaan oon yleensä treenaamassa ennen koulua, mutta nyt aamutreeni hieman venähtää. Varsinainen leiri alkaa klo 16 mäkitreenillä, mutta pitää käydä ennen sitä pikkasen lenkillä, että saa paikkoja auki matkustamisesta.


Tämä viikko sitte vierähtääkin leirillä. Urheilun ja koulun yhdistämisessä ei ole ainakaan ollut nyt ekan kuukauden aikana ongelmia. Päivät on kyllä välillä todella pitkiä, mutta nuorenaha sitä jaksaa. Tähän väliin voi sanoa, että pitää myös muistaa lepo, lepo ja lepo. On hyvä, että Lapin Ammattikorkeakoulu ja akatemia mahdollistaa opiskelemisen ja urheilun! Mikään ei ilmaseks tule, niin kouluhommia pitää reissussa tehdä, nimittäin talvella tulee kierrettyä maailmancupia kohtuullisen paljon. Se on itellä kouluun vähä samanlainen menttaliteetti, kun urheiluun. Lenkin jälkeen tulikin luettua tulevaan tenttiin joka on syysloman jälkeen.

Kello 16 päästiinkin tositoimiin, nimittäin mäkeen. Veettii Leinosen Miken kanssa vähä pidemmät verkat juoksemalla. Tän jälkee lyhyet pumppaavat venytykset ja meidän joukkueen fyssarin ohjaamat adaptaatiot, jotta saadaan mäkeen, eteenkin ylämäenasentoon, oikeat lihakset lämpimäksi ja liikeradat kohilleen. Sitte ennen mäkeen menoo se tärkein osuus, rullaponkkarit. Näissä rullaponkkareissa mennään mäkiasentoon rullalaudan päälle liu’utaan ja tehdään mäkiponnistus vastaanottajan käsille.


Koutsit kattoo tekniikan, kun meidän fysioterapeutti ottaa ponnistuksen vastaan. Tällä kuviolla haetaan viimeinen mielikuva ennen mäkeen menoa ja yritetään korjata mahdolliset virheet jo ennen mäkeä. Fokus täytyy olla mukana mäkeen mentäessä, jotta hyppyjen laatu pysyy hyvänä, koska tässä vaiheessa kautta hyppyvarmuus/hyppyjen laatu tulisi olla kohallaan.


Illalla tehdään lihashuollot ja venytykset. Ei nimittäin meikäläinen taivu seuraavana aamuna mäkiasentoon, jos ei tule venyteltyä. Liikkuvuus on pirun tärkeää mäkihypyssä. Tän jälkee eiku unta palloo ja kohti seuraavaa leiripäivää.

- Eetu Vähäsöyrinki/Mäkihyppy