Moip ja terveisiä lumisesta
Wisconsinista vammaishiihdon MM-kilpailuista!
Täällä ruudun takana kirjoittelee
Sini Pyy, 22-vuotias kelkkahiihtäjä Rovaniemeltä. Olen tällä hetkellä
kilpailemassa MM-kilpailuissa Cablessa, keskellä Pohjois-Amerikan perämetsää.
Tänne tulin pienen kiertotien kautta, sillä harjoittelin ja kilpailin Coloradon
kalliovuorilla ja ParkCityssa Utahissa ennen tänne siirtymistäni. Kotiin palaan
helmikuun alussa, ja sitten olisi tarkoitus palata politiikkatieteiden
opiskelujen pariin.
Ajattelin näin alkuun hieman
avata lajiani ja sitten kertoa ensimmäisen kilpailupäiväni tapahtumista kuvien
kera.
Lajini on siis kelkkahiihto,
jossa hiihdetään tasatyönnöllä hiihtokelkassa istuen. Luokkia kelkkahiihdossa
on viisi, LW10-LW12, joista omani on LW11. Luokat määräytyvät toimintakyvyn
mukaan, siten että mitä korkeampi luokka, sitä parempi toimintakyky. Jokaiselle
luokalle on laskettu toimintakyvyn puutetta kompensoiva hyvitysprosentti, joka
vähennetään omasta loppuajasta, ja näin pyritään tekemään kisasta
mahdollisimman tasapuolinen kaikille urheilijoille. Oma prosenttini on 94%.
Kilpailumatkoina minulla täällä MM-kilpailuissa ovat 12km, 5km ja sprintti.
Aivan normaaleja kilpailumatkoja siis, ja kyllä sieltä ladulta ylämäkiäkin
löytyy ojentajia polttelemaan aivan kiitettävästi.
Oma tieni kelkkahiihtäjäksi alkoi
vammautumisestani 2010. Sitä ennen olin niin ikään maastohiihtäjä, ja kuuluin
Lapin Urheiluakatemiaan, niin kuin nykyäänkin. Vammautumiseni jälkeen tiesin
heti haluavani jatkaa hiihtoa, onhan se niin mahtava laji. Ensimmäisen oman kelkkani
sain kesäkuussa 2013, ja samalla kelkalle kilpailen edelleen, vaikka
alkuperäistä ulkomuotoa on muutettukin melkoisesti tiedon ja taidon
lisääntyessä. Urani huippuhetki on tähän mennessä ollut valinta Sotšin
Paralympialaisiin viime keväänä, sillä valinta tuli todellisena yllätyksenä
näin varhaisessa vaiheessa urallani.
Sitten siihen kisapäivään:
Sunnuntaina 25.1.2015 minulla oli
siis ensimmäinen kisapäivä, ja matkana oli minulle etukäteen jännittävin, 12km.
En ollut koskaan aikaisemmin hiihtänyt kelkalla noin pitkää kisaa, ja vähän
takaraivossa mietitytti jaksankohan rankalla ladulla maaliin asti. Kisa-aamuna nousin 6.30 ja aloin
valmistautumaan aamupalalle. Aamupalalle on hieman matkaa majapaikastamme, ja
minulla menee noin 5min kelailla sinne, joten aamulenkki hoitui samalla.
Aamupalan jälkeen sujahdin kisapukuun ja hyppäsin bussiin kohti kisapaikkaa.
Kisasuksen valitsin jo edellisenä
päivänä, joten suksitestejä ei minun ohjelmaani kuulunut. Kisapaikalla
suuntasin kuitenkin tukikohtaamme voidekopille ja sieltä sitten valmentajamme
Toni Myllylän kanssa lämmittelemään, testaamaan juottotaktiikkaa ja ottamaan
tuntumaa latuun. Tässä vaiheessa lähtöön oli aikaa n.40min. Lähempänä lähtöä
siirryin sitten lähtöpaikalle ja vaihdoin kisasukset alle. Kello 10.20,30
kisakello päästi minut matkaan ja siitä alkoi 52min kestävä taistelu kohti
maalia. Kisa meni suunnitelmien mukaan, ja sijoituksekseni tuli 11. Paras
arvokisasijoitus ja suoritus urallani, sekä ensimmäiset mc-pisteet
normimatkalta, Jee!
Kisan jälkeen palasin hotellille
ja kävin syömässä lounasta ja seurailin netti-tv:stä joukkuekavereideni
suorituksia. Kaikki olivat eilen tyytyväisiä suorituksiinsa, eli hyvä päivä oli
niin urheilijoiden kuin huollonkin osalta.
Illalla kävin isäni ja veljeni
kanssa illallisella ja palasin majapaikkaamme vielä Sport Forumia varten, johon
pääsin edustamaan Suomea Ilkka Tuomiston kanssa. Sport Forum on urheilijoiden
mahdollisuus antaa oma mielipiteensä muutoksen alla olevista asioista, ja nyt
asialistalla oli myös parahiihdon urheilijaedustajan valinta. Todella
mielenkiintoinen tilaisuus siis, itsellänikin kun tulevaisuudessa kiinnostaisi
urheilijaedustajana työskenteleminen.
Yhdeksän aikaan olinkin jo valmis
unten maille, mukavasti takkatulen lämmittäessä.
Huomenna 27.1.2015 olisi edessä
sitten sprintti, jota odotan kyllä innolla. Peukut pystyyn siis Suomen aikaan ilta
kahdeksalta!
-Sini
(Kuvat : Miikka Pyy)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti